Martti Metsäkedon orkesteri: Saanko luvan
Tanssimusiikkia parhaimmillaan
Olen kuluneina monina ajast' aikoina täyttänyt levyhyllyäni muutamien periaatteiden mukaan: ajan hammasta kestävä kotimainen ja käännetty iskelmämusiikki, minua miellyttänyt melodinen tai jonkin kantavan esitys-, sanoitus- tai sovitusoivalluksen sisältänyt rock- ja popmusiikki, lattarimusiikki, hyvin tuotettu perinteinen tanssimusiikki ja jazz. Hyllymetreinä arvioiden yhä vähemmän on tilaa viime vuosina vienyt taidolla tehty rytmisesti monipuolinen tanssimusiikki. Tällä hetkellä pidän kädessäni cd:tä, jonka sijoitan tuolle aukkoja tarjoavalle hyllystön osalle.
Teen sen arvostaen ja tekijöille kumartaen. Levy kädessäni on Martti Metsäkedon orkesterin uusin tanssimusiikkituotos Saanko luvan.
En nyt muista, valitseeko meillä Vuoden tanssimusiikkilevyn jokin alan lehti, radio tai TV- kanava, arvovaltainen taho tai jokin muu alan auktoriteettien yhteenliittymä. Jos näin on, niin "Metsiksen" studiojoukkueen kokemusta, ammattitaitoa ja pelimannihenkeä pursuavan cd:n kampeamista kärkisijalta olisi todella vaikea perustella.
Levyn keskeiset ansiot ovat sen kaikkien raitojen oivaltavissa sovituksissa. Siellä ei siirrellä melodiaa instrumentilta toiselle vaan soitetaan ammattilaisille kirjoitettuja satseja. Lisäksi instrumentaalisooloille on annettu tilaa. Sovittajina kunnostautuvat Simo Koho ja Seppo Rehnström. Sovitusten tulkinnoissa kuuluu tuhansilla tanssikeikoilla hiottu ammattitaito, soitettavan materiaalinen sisäistäminen, eri rytmilajien tyylillinen hallinta, pelimannihenki ja esittämisen ilo.
Tämän levyn täytyisi kuulua kaikkien opetus työtään arvostavien tanssinopettajien kalupakkiin, musiikkialan tanssimusiikkia opettavien oppilaitosten opetusmateriaaliin ja luonnollisesti kaikkien paritansseja harrastavien kansalaistemme levykokoelmiin.
Levyn raidat sisältävät seuraavan tanssivalikoiman: tanssijoiden askelissa rumbaksi muuntuvan laulusamban, rytmisesti mukaansa repivän foxtrotin, cha chan, irti parketista lentävän kesävalssin, boleron, argentiinalaisen tangon, letkeän shufflen nostalgiaa henkivän hitaan valssin, riemukkaan parodisen humppafoksin, sillä oikealla sykkeellä keinuvan samban ja jivefoksin.
Tanssikansan houkuttaminen parketille aloitetaan laulusambaksi otsikoidulla Ave Marialla. Brasilialla on erittäin rikas samba-nimikkeen alla kulkeva musiikkikulttuuri. Tämä on samba-cancaoa. Kansainvälisen tanssikulttuurin käyttämät samba-askeleet eivät siihen sovellu, mutta rumban kuviot solahtavat Ave Mariaan hienosti. Kappale on alkuperäiseltä nimeltään Ave Maria no morro ja se kuultiin Suomessa ensimmäisiä kertoja trio San Josen esittämänä jo 1950-luvun puolivälissä. Sinikka Svärd on tehnyt uudet puhuttelevat sanat, joiden sisältö valottaa paljolti alkuperäisaihetta. Tarina liittyy nimittäin Rion kaupunkikuvaa hallitsevaan Jeesus-patsaaseen, köyhien Jeesukseen. Komppiosasto kunnostautuu, laulustemmat soivat, huilu soi osana sovitusta ja Raimo "EI Papa" Korhosen sordinoitu tyyliin istuva trumpetti solmii kokonaisuudeksi vaikuttavan Ave Marian.
Pieni punainen mökki (En röd liten stuga) on ruotsalaisfoksi 1940-luvulta, ajalta ennen Vikingarna-fokseja tai buggaa. Naapurimaamme huippuluokan jazzmuusikot soittelivat sitä rapsakkaasti svengaavana swinginä 4O-lu lopun ja 50-luvun vuosina. Seppo Rehnströmin sovitus kunnioittaa perinteitä ja päästää swingin valloilleen kun melodiaosuus on käsitelty pohjalta - "nosta jalkaa nyt se alkaa" - riemukkaana lähes hyppyfoksina. Bändi hyökkää sitten sisään ja ryhdytään soittamaan sooloja. Tenori, trumpetti ja piano sooloilevat ja congat maustavat swing-komppia lattarisävyillään.
Kuubalainen serenadi on laulattanut montaa miessukupolvea ruispirtelötuoksuisissa iltasitseissä. Unto Koskelan riimittelemä runo on 1920-luvulta. Kymmenen vuotta myöhemmin Juhani Pohjanmies teki siihen sävelen. Martti Metsäkedon orkesterin iskevä cha cha -sovitus on espanjankielinen. Piano, sordinoitu trumpetti ja tyylin omainen huilu koostavat lattaritanssijoita kutsuvan Serenata Cubanan.
Hei heleijaa, siitä tulee sittenkin kesä. Juhannustunnelmia ennakoiva, mukaansa tempaava duurivalssi Kalajoki valssi kuuluu taustaltaan ruotsalaiseen saaristo- ja merimiesvalssiperinteeseen. Tempo on varsin rientävä, melodia yhteislauluun houkuttava ja orkesteri soittaa kirjaimellisesti suu messingillä. Te, jotka suunnittelette uraa tanssimuusikkoina, kuunnelkaapa kuinka patteristi lennättää valssia B-osissa eli kertauksissa ja nostaa tanssijat irti parketista. Kuunnelkaa myös, miten bändi voimakkuusvaihteluillaan puhaltaa suvituulten tuoksun.
Rumba on sitkeästi iskostunut kuubalaisen rytmilajin nimeksi vaikka tarkoittaakin tanssitapaa, joka toteutetaan boleron tai beguinen rytmiin. Vastuuta kömmähdyksestä kantavat kuubalaista musiikkia kaupallistaneet amerikkalaiset levy-yhtiöt ja Hollywoodin elokuvateollisuus. Tanssikaamme siis rumbaa upean boleron Angelitos Negrosin tahtiin. Ei tällaisia lattarihelmiä kuule nykykeikkabändien ohjelmistoissa lainkaan. Puuttuvat taidot ja tyylilajin tuntemus.
Argentiinalainen tangoklassikko Adios Pampa mia alkaa basson ja pianon vangitsevalla komppikuviolla, joka sitten toistuukin läpi koko tangon. Alun intron jälkeen "El Papa" Korhonen sooloilee trumpetillaan säkenöivästi Adioksen... Sovitus antaa tilaa niin huilulle kuin haitarillekin, joka korostaa jutun argentiinalaisuutta. Komea instrumentaali tekee kunniaa hyvälle tangomusiikille. Koska Suomessa ollaan, niin toki Adios Pampa mia on sanoitettukin. Lyriikka oli Reino Helismaan ja mikrofonin takana vuonna 1955 oli Henry Theel.
Esa Niemisen Vanhan ajan rakkautta on otsikoitu shufflefoksiksi, mutta kappaleen tanssirytminen painopiste on kyllä selkeästi shuffle. Se on taas 6/8 tai 12/8 tahtilajeihin perustuva poljento, joka tarjoaa svengaavan taustan jiven tanssimiselle. Jiven peruskuvio yksi - kaksi, kol' ja nel', viis' ja kuus' istuu siihen erinomaisesti. Metsiksen joukkue loihtii Esan biisiin erittäin letkeän jiveswingin. Torvisoundit toimivat ja taustalaulu soi.
George de Godzinskyn, Coden, iskelmätuotanto ei ollut kovin laajaa, mutta tyylikkyydessään epäsuomalaista, kansainvälisesti virittäytynyttä. Cd:lle on poimittu mukaan Coden 1940-luvun alun kaunis hidas valssi: Sulle kauneimmat lauluni laulan. Ensimmäinen levytys on Eero Wäreen vuodelta 1945. Levytiedot tarjoavat tanssilajiksi hidasta englantilaista valssia, mutta sellainen se ei ole. Englantilainen hidas valssi on aivan oma tyylilajinsa ja tuon valssityypin tuntemus on Suomessa huono. Tämä sinänsä ansiokas toteutus on hieno suomalainen hidas valssi. Erojen ymmärtämiseksi tanssimuusikoiden kannattaisi kuunnella miten brittibändit soittavat hitaita englantilaisia valsseja säestäessään kilpatanssijoiden suurimpia kilpailuja. Erot ovat tempoissa ja hitaan valssin peruskuviota tukevissa korostuksissa. Peruskuvio menee tanssittuna näin: yks' KAKS' kol' neljä, VIIS', kuus', yks' KAKS' kol', siis kolme tahtia ja yhdeksän askelta. Suomalaiset taas tanssivat tässä tapauksessa Sun. kauneimmat lauluni... Jne, tehden jatkuvaa hidasta oikeaa käännöstä tempoon yks kaks kol', yks' kai kol' jne. Tein aikoinani henkilökuvan Codesta ohjelmasarjaan Elämän Estradi. Monissa käydyissä keskusteluissa selvisi sekin, että Sulle kauneimmat lauluni laulan kappaleen innoittajana on ollut Godzinskyn julkisuuden osalta tuntemattomaksi jäänyt nuoruuden rakastettu. Romantiikkaa henkivät sanat ovat Kerttu Mustosen.
Matka Timbuktuun on riemukas poiminta ns. jatsifoksimme, myöhemmin humpaksi muunttuneesta historiasta. Martti Jäppilän suomennos alkuperäisaiheesta Two Buck Tim From Timbuctoo löytyy jo tanssimusiikkimme ensimmäisistä aapisista ns. Dallapé -vihkoista. Totta kai tätä voi tanssia humppana, mutta enemmän arvostaisin orkesterin soittamisen iloa kuplivaa pelimannihenkeä, joka alun humppa- humppa - meiningistä nostaa bändiosuuksissa Timbuktun dixielandin ja charlestonin maailmoihin. Simo Koho on tehnyt sovituksen onnistuneesti kieli poskella.
Copacabanan kohdalla tunnustan heti väriä. Se on paras kotimaisen kokoonpanon levyttamä samba, jonka olen kuullut vuosiin. Sen voi heti ottaa monipuoliseen tanssi- ja opetuskäyttöön. Kaikki elementit ovat kohdallaan ja studiojoukkueeseen liittynyt Jartsa Karvonen komppiosastossa vie osaltaan hommaa himaan. Batucada -katusambakulttuurista mukaan napattu sambapillioivallus on hilpeä kuriositeetti. Jaana Lapon uudet sanat palvelevat hyvin kokonaisuutta. Ensimmäisillä suomalaisilla sanoilla olikin ikää jo lähes 60 vuotta.
Bolero on paritanssikansalle, jos mahdollista vieläkin vieraampi tanssirytmi kuin beguine tai rumba. Yhteistä on, että ne kaikki tanssitaan foksina. Bolero on alun porin espanjalainen kolmijakoinen rauhallinen soolo- tai paritanssi, joka siirtyessään Atlantin yli Kuubaan vaihtoi myös rytmilajinsa 2/4:ään tai 4/4:ään. Halkosalmet (lienevätkö avo-, avio-, ihmis- tai muussa merkittävässä -seurustelusuhteessa) ovat tehneet boleron jossa kiitos Seppo Rehnströmin sovituksen ja Metsiksen bändin ammattitaidon, sykkii tämän lajin lattaria parhaimmillaan.
CD:n rytmikimara pannaan pakettiin Glenn Miller -klassikolla In the Mood. Komppi kulkee ja jivareilla on tanssittavaa. Koko sovitus ja puhaltajien tutit, kiitos äänitystekniikan synnyttävät vaikutelman Martti Metsäketo Big Bandistä. 1950-luvulla tanssimisensa aloittaneet ikäluokat osaavat In the Moodin lopuriffit ulkoa ja tässä ne toistetaan asianomaisella potkulla.
Kiitos kundit, kokonaisuus oli tanssimusiikkia parhaimmillaan.
HEIKKI KAHILA (Hitit! -lehti, huhtikuu 2006)